Uusi käänne elämässä!

Hei rakkaat lukijat!

Olen pahoillani edelleen todella pitkästä tauostani. Elämässäni on tapahtunut suuri muutos,
tai niin se ainakin minusta on tuntunut.

Erosin kihlatustani 3vuoden taipaleen jälkeen, ihan niinkin yksinkertainen syy kun en
nähnyt enää mitään tulevaisuutta meillä. Haluttiin eriasioita elämältä, mietin eroa kauan
aikaa, kunnes vaan päätin tehdä sen. En ollut enää onnellinen enkä halunnut enää
tuhlata aikaa mitä teen tai mitä en tee. Monet olivat tästäkin uutisesta hyvin kauhuissaan,
tottakai. :)

Mutta voin ihan hyvin, oma kämppä ja oma rauha. Olin niin onneton asuessani siellä
metässä, vihasin vaan päivä päivältä asua siellä. :( joten olen enemmän kuin onnellinen
nyt. <3 Ja elämässäni on joku tärkeä henkilö, mutta siitä haluan kertoa vasta lisää
ensivuonna. :) se onkin sitten toinen juttu. Mutta nyt vaan nautin tästä yksin asumisen
rauhasta ja siitä että voin taas tuntea itseni vapaaksi ja voin taas haaveilla asioista
mitä haluan tulevaisuudelta.

Olen nyt vain viettänyt päivät kotona, sekä aloittanut laihuttamisen tällä hetkellä
-12kg :) se on mulle jo suuri saavutus!

Ja tämän vuoden kohokohtani tulee enskuussa kun lähden Marokkoon jouluksi! <3
Iiiik, mä ootan niin innolla sitä, eka kertaa elämässäni lentokoneessa. :)
Uudet ihmiset, uudet maisemat, oon todellakin sen ansainnut. <3 :)

Minä olen minä enkä mitään muuta.

Oletteko joskus kokeneet olonne surulliseksi, tai vaan huomannu tiettyjä asioita
mitä toivoisit itelläs olevan ja tuntuu että muilla niitä on mielen määrin?
Olen törmännyt tähän usein. Nimittäin ystävät.
Minulla ei oikeastaan koskaan ole ollut montaa ystävää, en edes kerää
"kavereita" elämääni. Koska olen huomannut että ne kaverisuhteet vaa
kaatuu aika nopeeta.

Mut monesti ku oon täällä kämpässäni ypöyksin valitettavasti.
Nii monet ihmiset ovat ystävien luona.. missäs minun ystäväni ovat?
Yritän aina ajatella silloin positiivisia asioita ja miettiä hyviä asioita.
Mut kyl se pistää toisinaan mielen niin alakuloiseksi.
Huomaa elävänsä sellasessa ympäristössä, missä ei oikeasti oo niitä
ihan rakkaimpia ihmisiä.
Suurin osa rakkaista asuu nii kaukana, ja se välillä sattuu todella paljon.
Olen kyllä onnellinen että minun mieheni asuu nyt lähellä ♥
Tulisin ilman häntä hulluksi, mitä ihmettä mäki tekisin vknloput
jos ei ois rahaa eikä mitään minne mennä? :D

Märehtisin vaan kotonani tylsää elämääni. Mutta mieheni kanssa
elämä on kaikkea muuta ku tylsää. :)
En tiedä olenko huono tutustumaan ihmisiin vaan missä mättää,
mutta tosi harvoin löydän semmosia hyviähyviä ystäviä tai jos löydänkin
niin se yhteydenpito tai joku vaan loppuu.
Vaikka tiedän kyl että en osaa tutustuu noin vaan uusiin ihmisiin.
Tarvitsen aikaa ja sitä että uskallan luottaa toiseen.

Minulla on muutamia hyviä ystäviä mutta kaikki asuvat niin kaukana.
Emme näe edes joka kuukausi, minä olen köyhä ja heillä muilla on
muita kiireitä. Ja se on ymmärrettävää. :)

Mutta silti mä kaipaan niin paljon ystäviä ja sitä että voi puhua heille
kasvotusten omasta elämästään, tehdä hauskoja juttuja,
katsoa nyyhkyleffoi ja viettää vaan aikaa yhdessä. :) ♥

Mikä tämmöiseen ongelmaan auttaa, kun suurinosa rakkaista
asuu kaukana? Onko kokemuksia?

♥ merja