Oletteko joskus kokeneet olonne surulliseksi, tai vaan huomannu tiettyjä asioita
mitä toivoisit itelläs olevan ja tuntuu että muilla niitä on mielen määrin?
Olen törmännyt tähän usein. Nimittäin ystävät.
Minulla ei oikeastaan koskaan ole ollut montaa ystävää, en edes kerää
"kavereita" elämääni. Koska olen huomannut että ne kaverisuhteet vaa
kaatuu aika nopeeta.
Mut monesti ku oon täällä kämpässäni ypöyksin valitettavasti.
Nii monet ihmiset ovat ystävien luona.. missäs minun ystäväni ovat?
Yritän aina ajatella silloin positiivisia asioita ja miettiä hyviä asioita.
Mut kyl se pistää toisinaan mielen niin alakuloiseksi.
Huomaa elävänsä sellasessa ympäristössä, missä ei oikeasti oo niitä
ihan rakkaimpia ihmisiä.
Suurin osa rakkaista asuu nii kaukana, ja se välillä sattuu todella paljon.
Olen kyllä onnellinen että minun mieheni asuu nyt lähellä ♥
Tulisin ilman häntä hulluksi, mitä ihmettä mäki tekisin vknloput
jos ei ois rahaa eikä mitään minne mennä? :D
Märehtisin vaan kotonani tylsää elämääni. Mutta mieheni kanssa
elämä on kaikkea muuta ku tylsää. :)
En tiedä olenko huono tutustumaan ihmisiin vaan missä mättää,
mutta tosi harvoin löydän semmosia hyviähyviä ystäviä tai jos löydänkin
niin se yhteydenpito tai joku vaan loppuu.
Vaikka tiedän kyl että en osaa tutustuu noin vaan uusiin ihmisiin.
Tarvitsen aikaa ja sitä että uskallan luottaa toiseen.
Minulla on muutamia hyviä ystäviä mutta kaikki asuvat niin kaukana.
Emme näe edes joka kuukausi, minä olen köyhä ja heillä muilla on
muita kiireitä. Ja se on ymmärrettävää. :)
Mutta silti mä kaipaan niin paljon ystäviä ja sitä että voi puhua heille
kasvotusten omasta elämästään, tehdä hauskoja juttuja,
katsoa nyyhkyleffoi ja viettää vaan aikaa yhdessä. :) ♥
Mikä tämmöiseen ongelmaan auttaa, kun suurinosa rakkaista
asuu kaukana? Onko kokemuksia?
♥ merja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Olen iloinen jokaisesta lukijasta ja että joku näkee vaivaa ja viitsii kommentoida :)